Onko kotimainen vastuullista?

Kirjoittaja

Suomalaisen Työn Liiton viime vuonna teettämän tutkimuksen mukaan selvä enemmistö suomalaisista pitää Suomessa valmistetun tuotteen valintaa vastuullisena tekona. Valinnan katsotaan esimerkiksi edistävän kotimaan työllisyystilannetta ja tukevan suomalaisia yrityksiä.

Kukapa ei haluaisi tukea paikkakuntansa ehkä ainoaa tehdasta? Tai ostaa naapuriviljelijän tuottamaa ruokaa? Kotimaisuuden ja vastuullisuuden yksinkertainen niputtaminen yhteen on kuitenkin ongelmallista.

Työ Suomessa, materiaalit muualta?

Ensinnäkin – se että tuote valmistetaan Suomessa ei kerro mitään esimerkiksi tuotteessa käytettyjen materiaalien vastuullisuudesta. Suomessa ommellun puuvillavaatteen hankintaketjussa lapsi on saattanut kerätä puuvillaa pellolla. Ja entäpä ympäristö – paljonko on käytetty esimerkiksi kasvinsuojeluaineita? Puuvillan viljely kattaa vain 2,5% maailman peltoalasta, mutta kaikista maailmassa tuotetuista hyönteismyrkyistä 16% ja kaikista rikkakasvien torjunnasta käytetyistä aineista 6% käytetään juuri puuvillantuotannossa. Lisäksi pienviljelijät saattavat käyttää yli puolet vuosittaisista tuloistaan tuholaismyrkkyihin. Onko tätä ajateltu? Muut materiaalit eivät välttämättä ole sen vastuullisempia. Miten suhtaudumme vaikkapa mikromuoveja luovuttaviin fleece-vaatteisiin, vaikka ne olisikin tehty Suomessa?

Kotimaista ulkomailta

Toiseksi – kaikki kotimainen ei olekaan kokonaan kotimaista. Esimerkiksi Avainlippu- ja Sirkkalehti -merkit eivät vaadi, että raaka-aineet ja työ tulisivat kokonaan Suomesta. Välillä vaikuttaakin, että marketissa ostoksilla olijaa on suorastaan viilattu linssiin. (Vinkki: Jos haluat olla varma että sekä raaka-aineet että työ on pääosin suomalaista, etsi Hyvää Suomesta -merkkiä. Hyvää Suomesta -merkillä varustettu elintarvike on valmistettu Suomessa ja suomalaisista raaka-aineista. Kaikki liha, kala, muna ja maito ovat kaikissa tuotteissa 100 % suomalaisia. Myös niin sanotut yhden ainesosan tuotteet ovat kokonaan suomalaisia. Muutoin raaka-aineen tuotteessa suomalaisuusasteen on oltava 75 % – 100 %.)

Parannettavaa kotimaassakin

Kolmanneksi – vaikka Suomessa pääsääntöisesti toimitaan vähintäänkin ympäristömääräyksiä noudattaen, suomalaisuus ei silti välttämättä kerro siitä, että ympäristövastuu on yrityksellä hanskassa. Kukapa olisi esimerkiksi uskonut, että vielä muutama vuosi sitten arktisella luonnolla itseään markkinoivalla Lumenella oli muovirakeita kuorivassa suihkugeelissään? Tai että Suomessa yritys turmelee vesistöjä ja sen toimitusjohtaja tuomitaan kuudeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen ympäristön turmelemisesta? Törkeästäkin ympäristön turmelemisesta on Suomessa tuomittu 2010-luvulla. Lumene on sittemmin korjannut käytäntönsä muovirakeiden osalta. Talvivaaran saaga jatkuu edelleen.

Mikä siis lääkkeeksi? Yritykset, muistakaa vastuunne tuotteen koko elinkaaren ajalta. Ei riitä, että omalla tehtaalla hommat on hoidettu asiallisesti, vaan alihankkijaketjut pitäisi kartoittaa tarkasti. Hankintaketjujen kunnollinen tunteminen vähentää riskejä, tunnistaa uhkia, lisää luottamusta, edistää ennustettavuutta ja tuo kaikenkaikkiaan lisäarvoa vastuullisuustyöhön.

Ja yritykset, kun teette selvityksiä ja parannuksia, muistakaa kertoa siitä! Näin lisäätte avoimuutta ja läpinäkyvyyttä (ja siis samalla luotettavuutta), jota muuten suomalaisetkin tutkitusti yrityksiltä haluavat! Monet suomalaiset yritykset tekevät hienoja asioita, mutta unohtavat kertoa siitä sidosryhmille.

Ja suomalaiset – on aika ottaa sinivalkoiset linssit pois silmiltä. Vaatikaa yrityksiltä lisää oikeita tekoja ja avoimuutta. Lisääntyneestä yritysvastuusta hyötyvät kaikki.

Hanna

Jaa artikkeli

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *