Kompensointi ei takaa taivaspaikkaa

Kirjoittaja

Ympäristövaikutusten kompensointi on kuuma peruna yrityksissä. Siinä yritys panostaa ympäristöä hyödyttävään toimintaan tasapainottaakseen luonnolle aiheuttamiaan negatiivisia vaikutuksia. Haittoja hyvitetään paikallisesti tai muualla esimerkiksi istuttamalla puita, ennallistamalla luontokohteita tai tukemalla habitaattipankkeja. Pyrkimyksenä on, että yritystoiminnan nettopäästöt ovat kokonaisuudessaan nollassa. Kompensointipalveluita tarjoavia toimijoita on markkinoilla lukuisia, ja palveluita markkinoidaan yrityksille yhä aktiivisemmin. Kompensaatio tarjoaa mahdollisuuden edistää kestävän kehityksen tavoitteita, mutta siinä piilee viherpesun riski.

Kompensoinnin plussat…
Kompensaatio on ajatuksena kiinnostava. Yritysten toiminta kuormittaa ympäristöä pakostakin. Koska planeettamme kestokyky on lähes tapissaan, pelkkä ongelmien ehkäisy ei auta enää. On kyettävä korjaamaan jo syntynyttä tuhoa, mihin kompensointi antaa työkaluja.

Jotta toimintaa voidaan kompensoida, täytyy ympäristövaikutukset tiedostaa ja mitata – mikä on kaiken ympäristövastuutyön pohja. Vaikutuksille arvioidaan myös hintalappu. Jo tämä voi havahduttaa näkemään vaikutukset ja sen myötä ehkäisemään ja karsimaan ympäristölle vahingollisia tekoja.

Myös viestinnän näkökulmasta kompensointi on houkuttelevaa. Sen avulla vastuullisuudesta voi kertoa hyvinkin simppelisti: “Aiheutamme haittaa, mutta teemme saman verran hyvää. Loppu hyvin, kaikki hyvin.” Viesti on ymmärrettävä ja tehokas monenlaisille sidosryhmille.

… ja miinukset
Kompensointi on periaatteena yksinkertainen, mutta käytännössä monimutkaisempaa. Päänvaivaa aiheuttaa vertailtavuus: jos toiminta uhkaa tietyn puulajin hyvinvointia, voiko tämän korvata suojelemalla meriä? Esimerkiksi C02-päästöjä aiheuttavaa toimintaa pitäisikin pyrkiä kompensoimaan toimilla, jotka puuttuvat ilmaston C02-määriin. Kyseessä ei silti ole yksinkertainen plus-miinus-lasku. Kaikkia ympäristöhaittoja, kuten sukupuuttoa tai lopullisesti pilaantunutta maaperää, ei myöskään pysty perumaan.

Suurin riski on, että kompensointi ohjaa puolivahingossa vähemmän ympäristöystävällisiin valintoihin – nehän voi hyvittää jälkeenpäin! Ympäristölle aiheutuvaa vahinkoa, kuten jätettä tai päästöjä, tulisi ensisijaisesti välttää, toissijaisesti vähentää ja vasta viime kädessä kompensoida. Esimerkiksi liikematkustamisessa tulisi keskittyä tapoihin, joilla vähennetään työlentoja, eikä lentää kuten aina ennenkin kompensoinnin turvin.  

Viestinnän näkökulmasta kompensointi voi lisäksi johtaa sidosryhmiä harhaan. Prosessi on tosiasiassa monimutkaisempi, kuin pelkistetty viesti antaa ymmärtää. Tällöin on vaikea hahmottaa, ketkä kompensoivat aidosti vaikuttavasti ja ketkä eivät.

Apua valintaan sertifioinneista ja paikallisuudesta
Mistä tietää, että valittu kompensointipalvelu on aidosti vaikuttava? Yksi keino on investoida sertifioituihin hankkeisiin, jotka ulkopuolinen taho on tarkistanut. Sertifiointeja myöntää esimerkiksi Gold Standard.

Vaihtoehtoisesti voi panostaa paikalliseen hankkeeseen, johon pääsee mukaan ruohonjuuritasolla. Esimerkiksi Suomessa Baltic Sea Action Group selvittää laajassa tiedeyhteisön tutkimustyössä menetelmiä, joilla voidaan parantaa maaperän hiilensidontakykyä. Parempi maan rakenne vähentää samalla ravinnepäästöjä vesistöihin ja edistää monimuotoisuutta. Hankkeen pitkän tähtäimen tavoitteena ovat hiilinegatiiviset tuotteet sekä hiilensidonnan verifiointi siten, että yrityksille voidaan perustaa markkinapaikka, jossa ne voivat ostaa hiilikredittejä kompensoidakseen päästöjään.

”Carbon Action -hankkeessa tavoitteena on ajattelutavan muutos. Siirrytään pelkästään päästöjen rajoittamisesta jo pilatun korjaamiseen. Ilmastonmuutoksen hillinnässä pelkkä päästöjen vähentäminen ei enää riitä, vaan ilmakehästä pitää myös poistaa hiilidioksidia. Tarvitsemme siis molempia, eli kompensointi ei missään nimessä tarkoita lupaa päästöille”, sanoo BSAG:n yritysyhteistyön johtaja Michaela Ramm-Schmidt.

Kompensoinnista nettopositiivisuuteen
Ympäristövaikutusten kompensoinnissa ollaan alkutekijöissä. Siihen liittyvä käsitteistö on vasta vakiintumassa ja käytännön toteutukset kehittymässä. Edelläkävijäyrityksissä ilmiöön on kuitenkin jo tartuttu. Esimerkiksi rakennusalalla eliölajeja on siirretty ekosysteemihotelleihin rakennushankkeiden tieltä. Myös kuluttajamarkkinoille on tullut tuotteita, kuten pikaruoka-aterioita, joiden hiilijalanjälki on kompensoitu.

Kestävästi toteutettuna kompensointi voi tarjota yrityksille mahdollisuuksia kehittää ympäristövastuutaan, ja sen soveltaminen toimintaperiaatteena yleistynee. Tämä kasvattaa kompensointiin liittyvien palveluiden kysyntää, mikä voi myös luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia yrityksille.

Tulevaisuuden trendinä kompensointi kehittynee yhä enemmän kohti nettopositiivisuutta, jossa toiminnalla pyritään tuottamaan tarkoituksellisesti enemmän hyötyjä kuin haittaa ympäristölle. Esimerkkinä tästä on toiminta, jonka tuloksena kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä vähenee.  

Jotta kompensointi tukee kestävästi ympäristövastuuta eikä jää viherpesuksi, täytyy yrityksen sen rinnalla kehittää toimintaansa aidosti ympäristöystävällisemmäksi. Yksin kompensointi ei takaa taivaspaikkaa.

– Anna

Jaa artikkeli

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *