Ilmoituskanavat pakollisiksi yrityksille

Kirjoittaja

Erilaisten ilmoituskanavien (whistle blowing) käyttö on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Niiden rooli on nähty tärkeänä siksi, että yritykset ja muut organisaatiot saavat tietää ja voivat puuttua toimintaansa liittyviin epäkohtiin. Esimerkiksi Volkswagenin päästöskandaalin ja Danske Bankin rahanpesuepäilyjen ilmitulon taustalla on ollut sisäinen ilmoitus.

Ilmoituskanavat ovat jo tietyillä toimialoilla pakollisia ja vaatimus laajenee merkittävästi vuoteen 2021 mennessä, kun tuore Euroopan unionin direktiivi on saatettu jäsenvaltioissa voimaan.

Mistä uudistuksessa on kyse?

Uudistuksessa on kyse EU-direktiivistä, jonka tarkoituksena on suojella väärinkäytöksistä ilmoittavia henkilöitä. Suojelu nähdään EU-tasolla tärkeänä, koska ilman sitä ihmiset saattavat epäröidä ilmoituksen tekemistä negatiivisten seuraamusten pelossa. Tämä huoli on aito, sillä Euroopan komission julkisessa konsultaatiossa jopa 85 % vastanneista totesi, että he eivät tekisi ilmoitusta väärinkäytöksestä, syynä heihin kohdistuvien juridisten ja taloudellisten seuraamusten pelko.

Yrityksille keskeinen osa uudistusta on velvollisuus ottaa käyttöön ilmoituskanava, varmistaa annettujen tietojen luottamuksellisuus ja suojella väärinkäytöksistä ilmoittavia henkilöitä. Aihepiirien kirjo on direktiivissä laaja, kattaen muun muassa julkiset hankinnat, rahoituspalvelut, tuoteturvallisuuden, liikenneturvallisuuden, ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan. Tältä osin direktiivi on kuitenkin vähimmäissääntelyä, eli jäsenvaltioilla on mahdollisuus laajentaa lainmukaista suojelua myös muille kuin direktiivissä mainituille aihealueille.

Ketä uudistus koskee?

Yksityisen sektorin osalta velvollisuus koskee organisaatioita, joilla on vähintään 50 työntekijää. On kuitenkin muistettava, että tietyn tyyppisillä organisaatiolla, esimerkiksi rahanpesulain mukaisilla ilmoitusvelvollisilla, on jo olemassa koosta riippumaton velvollisuus järjestää ilmoituskanava. Näillä toimijoilla velvollisuus säilyy työntekijämäärästä riippumatta.

Julkisen sektorin puolella velvollisuus koskisi kaikkia julkisen sektorin omistuksessa tai määräysvallassa olevia yksiköitä. Jäsenvaltioilla on kuitenkin lainsäädäntövaiheessa mahdollisuus vapauttaa alle 10 000 asukkaan kunnat tai alle 50 henkilön yksiköt tästä velvollisuudesta.

Mitä toimenpiteitä uudistus edellyttää?

Ilmoituskanavan osalta uudistus edellyttää, että organisaatiolla on käytössään ilmoituskanava, jonka välityksellä henkilö voi ilmoittaa epäillystä väärinkäytöksestä kirjallisesti ja/tai suullisesti. Yksi keskeinen tekijä kanavan rakentamisessa on tiedon luottamuksellisuus. Sen osalta onkin hyvä varmistaa jo nyt, että käytössä olevat tai käyttöön otettavat järjestelmät vastaavat direktiivin vaatimuksia.

Mitä voi seurata noudattamatta jättämisestä?

Lain tehokas noudattaminen edellyttää aina hieman keppiä. Myös tässä direktiivissä jäsenvaltioita on ohjeistettu sanktioista. Jäsenvaltioiden tulee lainsäätämisen yhteydessä säätää tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista muun muassa niissä tapauksissa, kun ilmoittamista estetään tai yritetään estää. Oletettavaa on, että rahallinen, hallinnollinen seuraamus on tulossa niille, jotka laiminlyövät uudistuksen asettamat toimenpiteet.

Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti vierastettu ajatusta ilmoituskanavista. Taustalla on usein ajatus siitä, että kannellaan ja puututaan asioihin, jotka eivät meille kuulu. Olin jokunen aika sitten tilaisuudessa, jossa aiheesta keskusteltiin ja sieltä jäi vahvasti mieleeni uusi termi – välittämiskanava. Ilmiantojen sijaan meidän tulisikin asennoitua niin, että ilmoittaminen on – organisaatiosta ja ihmisistä välittämistä.

Anne

Jaa artikkeli

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *