Sanoita ja rahoita yritysvastuu talouskielellä

Kirjoittaja

Harva yritys pystyy toteuttamaan kilpailuedun ja liiketoiminnan uudistamisen kannalta tarpeellista kehitystyötä nollabudjetilla. Sama pätee vastuullisuustyöhön – se maksaa rahaa, kuten mikä tahansa muukin investointi. Valitettavan usein vastuullisuus nähdään kulueränä eikä sijoituksena tulevaisuuden menestykseen, jolloin sisäiset kukkaronnyörit pysyvät tiukalla. Vastuullisuuden tuottoaste -käsite voi auttaa konkretisoimaan yritysvastuun talousjohdolle ja sitomaan vastuullisuustyön osaksi yrityksen arvon mittaamista. 

Sanavarastoon vastuullisuuden tuottoaste

Vastuullisuusvastaavien on kyettävä pukemaan sanoiksi vastuullisuuden merkitys osana yrityksen arvonmuodostusta tavalla, joka vetoaa erityisesti talousjohdon logiikkaan. Apuna voi käyttää rapakon takana ja finanssipiireissä yleistyvää käsitettä Return on Sustainability Investment (ROSI), josta suomalaisittain voidaan puhua esimerkiksi vastuullisuuden tuottoasteena. Asiasta näkee käytettävän myös termiä Social Return on Investment (SROI). Se kuvaa vastuullisuustyön panos-tuottosuhdetta ja siten työn kannattavuutta. 

ROSI ei vielä kuulu laajamittaisesti vastuullisuuspuheeseen, sillä yritysvastuun ammattilaiset tulevat usein viestinnän, luonnontieteiden tai humanistisilta aloilta. Osalla voi olla talousjohtamisen tai juridiikan taustaa, mutta perinteisesti ”sustistyypit” eivät ole esimerkiksi laskentatoimen, tilintarkastuksen tai rahoituksen osaajia. Vaikka hahmottaisikin vastuullisuustyön kaupalliset perusteet ja lainalaisuudet, voi silti olla vaikeaa sisällyttää sen euromääräisiä vaikutuksia ja vaatimuksia osaksi yrityksen talousraportointia tai sijoitustarinaa. 

Vastaavasti tällä hetkellä talousjohdossa toimivilla ei välttämättä ole opiskeluajoiltaan kokemusta kestävän kehityksen tai vastuullisuuden teemoista. Asiaa ei helpota, että taloudellinen ja vastuullisuusmittarointi ja -raportointi ovat kehittyneet pitkälti erillään toisistaan ja niistä vastaavat yrityksissä yleensä eri tahot.

Yhteisymmärrystä talousjohdon kanssa hankaloittaa myös se, että vastuullisuuden vaikutuksia voi olla ongelmallista todentaa. Yrityksellä saattaa olla vastuullinen maine ja sidosryhmät kertovat arvostavansa sen tekoja kestävän kehityksen hyväksi. Suoraa, tapauskohtaista yhteyttä brändin ja vaikkapa asiakasuskollisuuden tai maksuvalmiuden välillä ei silti välttämättä ole mahdollista osoittaa, vaikka tutkimukset ja kokemukset kuinka osoittavat vastuullisuuden ja taloudellisen suorituskyvyn olevan yhteydessä toisiinsa.

Kuvaajaksi kustannustehokkuusanalyysi

Vastuullisuuden arvonmäärityksessä voi hyödyntää tavallista kustannustehokkuusanalyysiä. Yksinkertaisena esimerkkinä ympäristövastuusta monen yrityksen tavoitteena on hiilineutraali toiminta, jonka mahdollistavat erilaiset päästövähennystoimet yrityksessä. Yritys voi laskea, kuinka paljon kukin toimenpide yhtäältä maksaa rahaa, toisaalta karsii kasvihuonekaasupäästöjä, ja sen pohjalta määrittää ja vertailla toimenpiteiden tuottoastetta. Laskelmaan voi sisällyttää myös kompensaatiokulut – kuinka paljon kunkin toimenpiteen jälkeen jäisi jäljelle päästöjä, joiden kompensointi lopulta niin ikään maksaa.

Sosiaalisen vastuun puolella voi arvioida esimerkiksi sitä, missä määrin työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen edesauttaa heidän sitoutumistaan työhönsä ja siten pysymistä työpaikassa, mikä puolestaan vähentää tarvetta perehdyttää toistuvasti uusia työntekijöitä ja säästää näin rekrytointikustannuksia ja henkilöstökuluja. Se voi lisäksi tukea tehdyn työn laatua, mikä taasen lisää asiakastyytyväisyyttä ja pienentää asiakasreklamaatioiden käsittelyyn käytetyn ajan määrää, joille voidaan määrittää laskennallinen arvo. Työn motivaation ja yrityksen kannattavuuden välisestä suhteesta on myös tutkimustietoa. Samoin työturvallisuuteen panostaminen on sekä vastuullista että vähentää poissaoloista aiheutuvia kustannuksia. 

Muita laskettavia määreitä ovat esimerkiksi toimitusketjun vastuullisuustarkastuksilla vältetyt väärinkäytökset, jotka voisivat käydä yritykselle kalliiksi maineen ja luottamuksen rapautuessa tai pahimmillaan sakkojen maksamisessa; uudet liiketoiminta-alueet, jotka perustuvat vastuullisiin innovaatioihin; tai kiertotalousratkaisut, jotka vähentävät tarvetta raaka-ainehankinnoille.

Kun vastuullisuuden tuottoastetta aletaan tarkastella kustannussäästöinä, tulonlähteenä tai riskienhallintana, käy ilmi, ettei enää puhutakaan mitättömistä summista. Näin talousjohdon kiinnostus kasvaa ja avautuu väylä keskustella paitsi vastuullisuustyön budjettitarpeista ja pitkän aikavälin merkityksestä yrityksen taloudessa, myös ennen pitkää siitä, miten talous saataisiin ylipäätään toimimaan maapallon asettamisessa rajoissa.

Talousjohto noudattaa vakiintuneita käytäntöjä. Uudempina liike-elämän tulokkaina vastuullisuustiimien täytyy tulla vastaan ja virittyä samalle aaltopituudelle, varsinkin jos ne aikovat saada osansa koronan kurittamasta kassavirrasta.

– Anna

Ps. Kiinnostuitko aiheesta? Voit lukea lisää esimerkiksi täältä, täältä tai täältä

Jaa artikkeli

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *